Kuka on näiden sivujen takana?

Naiset jotka ovat saavuttaneet "täysi-ikäisyyden" eivät muistele asioita vuosina tai kertoina. He muistelevat tapahtumia jotka ovat kuljettaneet elämässä eteenpäin, tähän hetkeen, missä olemme ja siihen mitä meistä on tullut.
                             -marja

Olen aloittanut ratsastuksen hyvin nuorena. Hakkilassa oli ilmeisesti Elannon rehukoetila, jossa testattiin lampailla ja poneilla rehuseoksia. Ystäväni kanssa keikuimme aitauksen reunalla poneja katsellen. Saimme ratsastaa poneilla ilman satulaa ja siittä se sitten alkoi. Ystävättäreni avustuksella opin syksyisellä koulutiellä mikä on voltti ja kuinka kulkee kokorataleikkaa.

Perheen muutto Mäntsälään toi hevoset pysyvästi elämään. Aivan naapurissa oli poni, suomenhevonen ja jonkinlainen puoliverinen. Ihka ensimmäiset ratsastustunnit tuli otettua tässä paikassa. Sotilaallisessa kurissa vanhan miehen opissa, opimme velipojan kanssa keventämään ja laukkaamaan. Velipoika sillä ihanalla ponilla (tästä olin äärettömän kateellinen;) ja minä suomenhevosella joka ei kävellyt koskaan.  Kävimme kesäisin ratsastusleireillä, sillon leiriläisten tehtäviin kuului hoitaa myös tallityöt ja hevosten ruokinta. 

Oikean ratsastuskoulun saapuminen Mäntsälään mullisti ratsastuskultuurin pienessä maalaiskylässä.
Opettajana toimi Seppo Nietula seka Riitta Westernholm, jälkimmäisen hevosenhoitajana sain oppia siitä mitä hevosten hoito ja kilpaileminen oikeasti on. Pääsimmepä oikein itsekkin hyppäämään Sepon opastuksella ja oikein kilpailemaankin.

Hevoset pysyivät harrastuksena jonkin aikaa, kunnes löysin itseni Vihdistä tallihommista.
Vihdin Ratsastuskeskus oli paikka jossa aloitin opetustyöt, lasten perusratsastuksen ohjaamista sillon tällöin, huomasin pitäväni siitä. Tässä vaiheessa minulle tuli ensimmäinen oma hevoen.

Elämän pyörittäessä, tuli kilpailtua eräskin kilpailu ja ratsastettua monellakin hevosella. Yritimpä oikeasti lopettaa koko harrastuksenkin kerran, mutta......kerran hevoshullu, aina hevoshullu......

Hakeuduin Ypäjälle opiskelemaan ratsastuksenohjaajaksi ja pääsinkin yllätyksekseni sinne.
Opiskeluiden jälkeen olen toiminut ohjaajana ensin omassa Hyvän Tuulen Tallissani ja viime aikoina kiertävänä opettajana, tehden opetustyötä yksityisten oppilaiden parissa ja tuuraten opettajia ratsastuskouluissa.

Niin niin, mutta se lännenratsastus eli western
Olen sisinmästäni kouluratsastaja, mutta osan itsestään voi antaa jollekkin muulle lajille ja onko parempaa kuin hyvin koulutettu ratsu joka työskentelee halukkaasti työssään?

Lännenratsastuksen pariin lipesin nykyisen hevoseni Chapeau de Napoleonin vuoksi. Ruunani oli melkoisen vaikea oripoika kolmevuotiaana ja tämän asian eteen oli tehtävä jotakin. Aapo oli loukannut myös jalkansa kaksivuotiaana ja sen kouluratsun ura oli katkolla.
Joku, en muista kuka kertoi Ursula Turtiaisesta jonka luokse voisin mennä huonosti käyttäytyvän oripoikani kanssa. Sanoista tekoihin ja Ursulan pakeille, kiitos siitä opista mitä sain, sillä on selvitty hengissä;) Muistan katselleeni kuinka toiset kurssilaiset ratsastivat hevosillaan lännenratsastusta, se näytti minusta melko koomiselta ja totesinkin, että ei vanha koira opi uusia temppuja...
Sen verran satula näytti minusta hienolta, että päätin hommata Aapolle samanlaisen VAIN maastoiluun.
Menin myös John Moore viikonlopun kestävään maastakäsittely kursille ja siellä ratsastettiin toisena päivänä... se siitä sitten, koulutamineet nurkkaan ja stetson päähän olin jo samana syksynä kilpailemassa Aapon kanssa Pyhtäällä seurakilpailuissa , jäin siis koukkuun.

Oppimiseni lännenratsastuksessa on kulkenut hienojen valmentajien parissa,
 Kirsi Tenkström antoi alkuneuvoja ja ohjasi ulkomaalaisten valmentajien pariin, Marcus Bäcklund, (alla)


Pamela Jokelainen toi uutta tietoa lännenratsastukseen ja oikea kilpailuinto alkoi näistä opeista.


Sittemmin olen ollut  Conny Nilssonin valmennuksissa sekä  Helga Hommelin valvovan silmän alla.
Ulkomailla en ole ehtinyt käydä treenaamassa tätä lajia, mutta ole päättänyt korjata tämän puutteen ensi talvena.
Vuoden 2010 tavoitteena on tuoda oma nuorihevoseni Riverridge Reata kilpailuradoille.

Lännenratsastus on hieno laji, siitä löytää jokainen itsellen sopivan alalajin. Haluatko ratsastaa lajeissa  Trail, Reining, Western riding, Western horsemanship, Western pleasure vai onko sinulla nuori hevonen ja sen kanssa voit tehdä töitä Showmanship at halter lajin parissa.

Mitä yhteistä on kouluratsastuksessa ja lännenratsastuksessa?-EI MITÄÄN ja KAIKKI;)

Mitäpä tästä eteenpäin?

2009 SM-kilpailut Aapo ja minä olemme ilolla ja ylpeydellä mukana.

Jatkan opiskelua ratsatuksen parissa monipuolistamalla osaamistani mm. HORSEBICin muodossa.

Opettaa/valmentaa ratsukoita koulu/lännenratsastuksen parissa.